Teksti: Henna Vanninen
Kuvat: Maija Koskinen
Richard nauraa muistellessaan, miten kaikki sai alkunsa. Hän oli mennyt hollantilaiseen kirjakauppaan etsimään ruotsin kielen oppikirjaa. Myyjä pahoitteli, ettei kirjaa ollut saatavilla, mutta ehdotti tilalle suomen oppikirjaa. ”Ajattelin, että kielet olisivat riittävän samanlaisia”, Richard kertoo hymyillen. ”Eivät ne todellakaan olleet.”
Suomi osoittautui paljon haastavammaksi kieleksi kuin Richard oli kuvitellut. Samalla se herätti uteliaisuuden, joka tulisi kulkemaan hänen mukanaan seuraavat vuosikymmenet. Opiskeltuaan suomea jonkin aikaa Richard päätti lähteä Suomeen lomalle, melkein hetken mielijohteesta. Hän etsi internetistä leirintäaluetta ja löysi Posion Himmerkin.
”Pidin lomastani todella paljon. Kun palasin kotiin, minulle tuli ikävä takaisin Suomeen.”
Pian matkan jälkeen Richard sairastui vakavasti infektion seurauksena ja joutui viettämään kaksi kuukautta sairaalassa. Toipumisen aikana yksi ajatus auttoi häntä eteenpäin. ”Päätin, että kun pääsen sairaalasta, muutan Suomeen.”
Katja uskoo, että unelma saattoi jopa auttaa Richardia toipumaan. ”Luulen, että ajatus Suomeen muuttamisesta antoi hänelle voimaa”, hän sanoo.
Richard toteutti päätöksensä ja muutti ensimmäisen kerran Posiolle kaksikymmentä vuotta sitten. Elämä pienessä suomalaiskunnassa oli hyvin erilaista kuin Hollannissa, jossa kohtuuhintaisen asunnon löytäminen voi olla vaikeaa ja jonotuslistat pitkiä.
”Kun kerroin kunnalle, että haluaisin asua täällä, he menivät vain toiseen huoneeseen ja palasivat takaisin Post-it-lapun kanssa. Siinä oli tulevan kotini osoite.” Asuntoa ei enää ole olemassa, mutta Richard muistelee ensimmäisiä vuosiaan lämmöllä, vaikka rahaa oli vähän.
”Jossain vaiheessa opetin tietokonekursseja ja sain palkkani S-marketin lahjakortteina”, hän nauraa. Lopulta elämä vei Richardin takaisin Hollantiin, mutta Posio pysyi hänen mielessään.
”Kahdenkymmenen vuoden ajan suunnittelin palaavani Posiolle. Siihen vain meni pitkä aika.”
Richard oli vuosien ajan haaveillut paluusta Suomeen. Kun unelma alkoi kuitenkin tuntua vaikealta toteuttaa, hän alkoi miettiä muitakin vaihtoehtoja. Ennen Ukrainan sodan alkamista hän harkitsi jopa muuttamista Venäjän Karjalaan. Hän haaveili elämästä luonnon keskellä ja päätti alkaa opiskella venäjää.
”Ajatus oli vähän sattumanvarainen”, Richard myöntää. ”Suomeen palaamiseen tarvittavan rahamäärän säästäminen tuntui niin vaikealta, että olin melkein luovuttamassa. Ajattelin, että voisin ehkä rakentaa elämäni sen sijaan Karjalaan.”
Juuri tämä yllättävä suunnitelma johti kuitenkin johonkin aivan muuhun. Katja opiskeli hollantia ja Richard venäjää, kun he tapasivat kieltenopiskelijoille tarkoitetulla verkkoalustalla kuusi vuotta sitten.
”Itse asiassa on hyvä asia, että Richard luopui Suomesta hetkeksi”, Katja sanoo hymyillen. ”Muuten emme olisi koskaan tavanneet.”
Kun Richard esitteli itsensä, hän päätti esitellä Katjalle yhden harvoista osaamistaan suomenkielisistä ilmauksista. ”Hän sanoi ’nuku hyvin’”, Katja nauraa. ”Luulin ihan oikeasti, että hän keksi sanat itse. Se ei kuulostanut edes oikealta kieleltä.”
Suhteen syventyessä Katja muutti Hollantiin, ja pari alkoi rakentaa yhteistä elämää. Richardin haave Suomesta ei kuitenkaan koskaan kadonnut kokonaan.
”Ensimmäisestä tapaamispäivästämme lähtien hän puhui Suomesta”, Katja kertoo. ”Metsistä, luonnosta ja siitä, kuinka erityinen paikka Suomi hänelle oli.” Kun Katja lopulta vieraili Suomessa ensimmäisen kerran, hän ymmärsi, mistä Richard oli puhunut.
Katjan ensimmäinen matka Suomeen muutti kaiken. ”Kun astuin ulos lentokoneesta, rakastuin heti tähän tunnelmaan. Muistan erityisesti raikkaan ilman, keskiyön auringon ja ympäröivän luonnon. Rakastan myös suomalaista ruokaa. Se vaikuttaa paljon tuoreemmalta ja vähemmän prosessoidulta kuin Hollannissa.”
Perhe muutti lopulta Posioille helmikuussa 2025. Muuttoon liittyi enemmän paperitöitä kuin he olivat osanneet odottaa. ”Oli niin paljon asioita, joita emme edes tajunneet aluksi hoitaa”, Richard kertoo. ”Kela-kortin hakeminen, rekisteröinnit ja kaikki muu… Alussa taisimme unohtaa muutaman asian.”
Vuokra-asunnon löytäminen sujui kuitenkin yllättävän helposti Richardin posiolaisen ystävän ansiosta. Asunto oli ollut tyhjillään yli vuoden ennen perheen muuttoa. ”Pelkäsimme, että joku muu ehtii vuokrata sen ennen meitä”, Katja kertoo. ”Onneksi asunto odotti meitä.”
Vuokra-asunto sijaitsi noin kahden ja puolen kilometrin päässä keskustasta. Aluksi Katja pohti, olisiko paikka liian syrjässä, mutta hän tottui ajatukseen äkkiä. ”Yllättävän nopeasti tämä alkoi tuntua kodilta.”
Nyt perhe on ottanut jälleen yhden suuren askeleen. He ovat ostaneet oman talon ja muuttaneet sinne tänä syksynä. ”Olemme todella onnellisia ja innoissamme näistä muutoksista. On hienoa päästä rakentamaan yhteistä elämää täällä Posiolla.”
Richardille ja Katjalle tärkein merkki siitä, että muutto Suomeen oli oikea ratkaisu, liittyy heidän tyttäreensä Eefjeen. Jo ennen Suomeen muuttoa he olivat alkaneet epäillä, että Eefje saattaisi olla autistinen. Posiolle asettumisen jälkeen epäilyt saivat vahvistuksen, ja Eefje sai diagnoosin sekä tarvitsemaansa tukea.
Richard suhtautui aluksi hieman epäröiden ajatukseen päiväkodista. Lopulta perhe päätti ilmoittaa Eefjen päiväkotiin, ja ratkaisu on parantanut perheen arkea merkittävästi. ”Eefje saa päiväkodissa erityistä tukea, ja se on aivan uskomatonta”, Katja sanoo. ”En vieläkään voi uskoa, miten hienosti asiat ovat järjestyneet.”
Katja pitää Suomea erityisen hyvänä paikkana lasten kasvattamiseen, etenkin silloin, kun lapsi tarvitsee tavallista enemmän tukea. ”Meidän kaltaisellemme perheelle tämä tuntuu todelliselta unelmalta.”
Päiväkodin henkilökunnan tuella Eefje on alkanut ilmaisemaan itseään enemmän. Myös luonnossa liikkumisesta on tullut tärkeä osa hänen arkeaan. ”Hän voi juosta täällä metsässä vapaasti”, Katja kertoo. ”Se ei ollut mahdollista siellä, missä asuimme ennen.”
Myös Richard on vaikuttunut siitä, millaista tukea lapsiperheet Suomessa saavat. ”Lapsiperheitä tuetaan täällä aivan eri tavalla”, hän sanoo. ”Antaisin sille kaksitoista pistettä kymmenestä.”
Richard tekee etätöitä ja työskentelee ohjelmistoinsinöörinä. Kielitiedettä opiskellut Katja puolestaan keskittyy nykyään sisällöntuotantoon ja kuvaa mielellään videoita perheensä arjesta. Myös suomen kieli kulkee edelleen mukana heidän elämässään, ja molemmat opiskelevat sitä omalla tavallaan. Richardille luontevin tapa on kuunnella kieltä ja antaa sen vähitellen tarttua.
”Olemme huomanneet, että ihmiset ovat aina iloisia, vaikka puhuisimme vain muutaman sanan suomea”, hän kertoo.
Richardille paluu Posioille kahdenkymmenen vuoden jälkeen tuntuu ympyrän sulkeutumiselta. ”Tunnen oloni täällä todella tervetulleeksi.”
Myös Katja on löytänyt ympärilleen yhteisöä sosiaalisen median kautta ja tutustunut paikallisiin ihmisiin Instagramissa. Hän on lisäksi yllättynyt siitä, miten hyvin palvelut toimivat pienessä kunnassa.
”Venäjällä pienemmillä paikkakunnilla on usein vähemmän palveluita. Täällä olemme satojen kilometrien päässä pääkaupungista, ja silti kaikki toimii niin hyvin. Ihmiset ovat ystävällisiä, palvelut ovat erinomaiset ja olemme tunteneet olomme tervetulleiksi alusta asti.”
Kun perheen tarinaa katsoo taaksepäin, on vaikea uskoa, että kaikki sai alkunsa sattumasta hollantilaisessa kirjakaupassa. Ruotsin oppikirjan sijaan Richardin käsiin päätyi suomen oppikirja. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tuo sattuma on tuonut hänet, Katjan ja pienen Eefjen Posion maisemiin – paikkaan, jota he voivat nyt kutsua ylpeästi kodikseen.
Katja kertoo elämästään perheensä kanssa Posiolla sosiaalisessa mediassa. Käy katsomassa video perheen arjesta Posiolla YouTubessa Katja in Lapland -tilin kautta. Avaa linkki tästä.
Instagramissa löydät Katjan @katja_inlapland
